Kirjoittanut
– Hei! Minulla on sinulle hyviä uutisia. Eräs henkilö maksoi puolestasi juuri 25.000 euron ylinopeussakon!
Miten reagoisit tällaiseen viestiin? Itse en ainakaan pitäisi tuota minään hyvänä uutisena. Ensinnäkin, suuttuisin, sillä minä en ole ajanut ylinopeutta. Tuon uutisen tuojan täytyy olla päästään vialla tai huijari. Toisekseen, loukkaantuisin tuosta viestistä syvästi. Sen esittäjä nimittäin samalla väittää, että minä olisin tehnyt jotakin niin väärää, että ansaitsisin noin järkyttävän suuren rangaistuksen. Koko uutinen on mielestäni täysin järjetön.
Entäpä uutinen, joka esitettäisiin hieman eri tavalla, eri tilanteessa:
– Poliisista päivää! Nopeusvalvonnassamme on tänään rekisteröity kiistämätön havainto, että olet ajanut autollasi ylinopeutta sokeiden lasten koulun edessä kulkevalla pihatiellä. Alueella on 40km/h nopeusrajoitus, mutta tutkamme ja konstaapeliemme mukaan nopeutesi oli 90 km/h. Aiheutit vakavan vaaratilanteen useille lapsille toiminnallasi, vaikka alueella on kymmenen erilaista liikenne- ja varoitusmerkkiä. Rangaistuksesi on 25.000 euroa tai vähintään vuoden vankeustuomio.
Nyt kuulija olisi viestistä aidosti järkyttynyt. Mikäli hän vielä selvästi muistaisi ajatuksissaan aamulla ajaneensa tuon alueen läpi, omatunto varmasti heräisi. Tilanne olisi hyvin ahdistava, jos jostakin mielen sopukoista vielä palautuisi mieleen taustapeilin kuva, jossa pari pientä koululaista kaatuisi tien vierustan ojaan. Otsalle alkaisi nousta tuskan hiki.
Sitten puhelu jatkuisi yllätyksellä:
– Mutta sitten tapahtui jotakin erikoista. Joku henkilö, jota ette tunne, kävi luonamme täällä poliisiasemalla ja maksoi kaikki sakkonne. Kaikista syytteistä on nyt luovuttu. Olette hyvin onnekas. Mukavaa päivän jatkoa!
Kun kuulija saa ensiksi kuulla, mitä on tehnyt väärin, on tämä uutinen aidosti hänelle hyvä. Tiedostettuaan ensin itsensä syylliseksi ja ymmärrettyään, että ansaitsee oikeudenmukaisen tuomion, on uutinen paitsi vapauttava, myös täysin järjellinen. Joku todella oli tehnyt hänestä, syyllisestä ja tuomion ansaitsevasta, syyttömän ja armahdetun. Tämä herättäisi rikollisessa aidosti kiitollisuutta ja iloa. Kukapa ei ehdottomasti haluaisi tutustua paremmin tähän tuntemattomaan hyväntekijään ja haluaisi miellyttää häntä vastineeksi. Armahdettu kaahari pitäisi myös varmasti huolta siitä, ettei koskaan enää syyllistyisi yhtä törkeään huolimattomuuteen liikenteessä.
Alun perin Uudesta Seelannista lähtöisin oleva Ray Comfort, on kirjoittaja, jonka tuotantoon ja ajatuksiin kaikkien innokkaiden evankelistojen ja sellaiseksi haluavien kannattaa ehdottomasti tutustua. Comfortin tunnetuin kirja lienee hänen erinomainen ”Hell’s Best Kept Secret”, mutta alun esimerkki on hänen vuonna 2010 ilmestyneestä kirjastaan: ”God has a Wonderful Plan for Your Life: The Myth of the Modern Message”.
Fiktiivinen esimerkki paljastaa nykyajan evankelioinnissa usein esiintyvän suuren heikkouden. Mikäli kristittyjen ensimmäinen viesti uskomattomille on: ”Jeesus kuoli ristillä syntiesi edestä”, on se monelle kuulijalle vain joko typeryyttä tai loukkaavaa. Kirjoittaahan Paavalikin: ”Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen” (1. Kor. 1:18). Moni loukkaantuu evankeliumin sanomasta, koska he pitävät itseään varsin hyvinä ihmisinä, ei ainakaan niin pahoina kuin naapureitaan tai monia muita.
Mutta jos evankeliointi aloitetaan lain saarnalla, ensin osoittamalla, että olemme kaikki syntiä tehneet ja ansainneet iankaikkisen rangaistuksen, on myös evankeliumin sanoma aidosti hyvä uutinen. Kun ensin ymmärrämme olevamme Jumalan ikuisen lain ja järkähtämättömän oikeudenmukaisuuden edessä syntisiä ja siten väistämättä tuomion ansaitsevia, on myös evankeliumi meille ilosanoma. Se ei ole hulluutta, eikä loukkaavaa. Se on maailman paras uutinen jonka koskaan olemme kuulleet, se antaa meille tulevaisuuden ja toivon. Paavalin sanoin: ”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat” (Room. 1:16)
Tästä syystä uskonpuhdistajat painottivat lain ja evankeliumin tärkeyttä. Molempia, ja juuri tässä järjestyksessä, tarvitaan hyvän sanoman sisäistämiseen. Kääntymyksistä tulee pinnallisia, mikäli evankelioinnissa tarjotaan ihmisille vain sielunrauhaa, onnellisuutta tai terveyttä. Miten monesti olemme kuulleet uskovien viestin olevan:
– Anna elämäsi Jeesukselle, niin saat sydämeesi rauhan!
– Jeesus voi täyttää sydämessäsi olevan tyhjän tilan!
– Jeesuksella on mahtava suunnitelma elämääsi varten!
– Valitse ilo ja vapaus! Jeesus voi täyttää kaipauksesi ja ratkaista ongelmasi!
Toki usko Jeesukseen tuo paljon hyviä asioita elämäämme, mutta evankeliumin paras uutinen on sen tarjoama vanhurskautus, iankaikkinen pelastus, ei tämän elämän ongelmavyyhtien ratkominen. Jeesus ei ensisijaisesti ole patenttiratkaisu rahaongelmiimme, sairauksiimme, aviopuolison puutteeseen, huumeriippuvuuksiimme tai masennukseemme. Paavalin kääntymys ei ainakaan tuonut hänen elämäänsä paljoakaan positiivista (2. Kor. 11:23-28): ” … olen ollut enemmän vankeudessa, minua on ruoskittu ylen määrin, monesti olen ollut kuolemanvaarassa … olen ollut vaarassa hukkua jokiin ja joutua rosvojen käsiin, vaarassa niin maanmiesteni kuin vierasheimoisten joukossa, vaarassa kaupungissa ja autiomaassa, vaarassa merellä, vaarassa valeveljien parissa. Olen raatanut ja nähnyt vaivaa, valvonut paljon, kärsinyt nälkää ja janoa, paastonnut usein, palellut vähissä vaatteissa. Kaikkien näiden hankaluuksien lisäksi minua joka päivä painaa huoli kaikista seurakunnista.”
Paavalin esimerkistä on hankala johtaa menestysteologisia painotuksia. Hänen kääntymystään edeltävä nuoruutensa oli luultavasti sen sijaan oikein miellyttävä. Paavali oli menestyvä ja hyvin koulutettu uraohjus. Hän ei kääntynyt Jeesuksen puoleen kaikkensa menetettyään, huumeriippuvaisena ja masennuksessaan yhteiskunnasta syrjäytyneenä. Jeesus ei Paavalille ollut tae mukavasta ja leppoisasta loppuelämästä.
Evankeliumia tarjotaan joskus ihmisille vinoutuneella viestillä. Ray Comfortin mukaan tämä näkyy myös evankelioinnin tuloksissa. Tutkimusten mukaan 80-90% ”uskoon tulevista” luopuu uskostaan jossakin vaiheessa, usein varsin nopeasti. Monet menestyvät evankeliointikampanjat saavuttavat paljon lyhyen aikavälin kääntymyksiä, mutta hämmentävän vähän pitkän aikavälin lisäystä seurakuntien jäsenmäärissä. Kristittyjen kotien lapset eivät aikuistuttuaan enää seuraa vanhempiensa uskoa. Syy näihin järisyttäviin epäkohtiin löytyy Comfortin mukaan siitä, että evankeliumia on heille julistettu väärillä mainoslauseilla.
Luterilaisissa tunnustuskirjoissa tämä lain ja evankeliumin käyttö on ilmaistu selkeästi. Esimerkiksi 1570-luvulla kirjoitettu ”Yksimielisyyden ohje” selittää:
”Me uskomme ja tunnustamme, että Jumalan seurakunnassa on yhä uudestaan aina maailman loppuun saakka uutterasti tähdennettävä näitä kumpaakin oppia, mutta siten, että äsken mainittu tärkeä ero pysyy selvänä. Uuden liiton virkaan kuuluu saarnata lakia. Lain uhkauksin on katumattomat ihmiset saatava kauhistumaan, tuntemaan syntinsä ja tekemään parannus. Heitä ei kuitenkaan saa ajaa masennukseen eikä epätoivoon. Laki on nimittäin ”kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme” (Gal. 3:24). Se ei viittaa eikä ohjaa Kristuksesta pois vaan Kristukseen, joka on ”lain loppu” (Room. 10:4). Saarnaamalla pyhää evankeliumia Herrastamme Kristuksesta sanankuulijoita on sitten myös lohdutettava ja rohkaistava. Heidän on saatava kuulla, että Jumala antaa heille Kristuksen kautta kaikki synnit anteeksi, jos he uskovat evankeliumin; Jumalan ottaa heidät Kristuksen tähden lapsikseen sekä tekee heistä vanhurskaita ja autuaita. Tämä tapahtuu yksinomaan armosta, ansioita kyselemättä. Kuitenkaan he eivät saa käyttää Jumalan armoa väärin; he eivät saa tehdä syntiä armon toivossa.”
Lisää mielenkiintoista tutkittavaa Ray Comfortin organisaation työstä ja ajatuksista löytyy nettisivuilta: http://www.livingwaters.com/ Siellä on paljon kirjallisuutta, videoita ja valmista materiaalia esim. katuevankeliointiin. Kannattaa tutustua ja hyödyntää!
